Identiteetti - Nice Room Mihin identiteettityötä tarvitaan?

Identiteetti muuttuu – ja sitä voi muokata

Elämä heittelee, usein pyytämättä ja yllättäen. Tapahtuu jokin kriisi tai muu elämän käännekohta, joka panee tulevaisuudensuunnitelmat kertaheitolla uusiksi. Omaehtoinenkin muutos pakottaa meidät päivittämään käsitystä itsestämme. Kuka ja mikä minä tässä uudessa elämäntilanteessa olen?
Olipa muutos oma-aloitteinen tai itsestä riippumaton, minäkuva ja identiteetti on rakennettava uudelleen. Muutoksen kokenut minä ei ole enää sama kuin ennen muutosta. Elämää ja tulevaisuutta on opeteltava katsomaan uusin silmin. Uuden minän kanssa on tultava tutuksi, ja siihen tarvitaan identiteettityötä.

Identiteettityöllä tarkoitetaan oman henkilöhistorian ja elämänkokemusten läpikäymistä sekä sisäisten ja ulkoisten kokemusten erittelemistä ja yhteen nivomista. Identiteettityö on elämäntarinan rakentamista, uudelleentulkitsemista ja eheyttämistä. Mitä suuremmasta muutoksesta on kyse, sitä perusteellisempaa identiteetin uudelleenmäärittelyä se edellyttää. On rakennettava itselleen kuva tuosta uudesta ihmisestä, joka elää toisenlaista elämää kuin entinen. Joskus koko elämäntarina on muokattava tai ainakin tulkittava uudestaan, sillä muutos katkaisee tarinan. Kun elämä saa uuden käänteen, kokonaisuuskin muuttuu.
Päättymätön projekti

Identiteettityö ei rajoitu kriiseihin ja suuriin elämänmuutoksiin. Modernissa yhteiskunnassa identiteetistä on tullut henkilökohtainen projekti, joka vaatii jatkuvaa työstämistä. Meitä ympäröivä valtava valinnanvapaus tarkoittaa samalla valintojen tekemisen pakkoa. Nuo valinnat ovat yhä tärkeämpiä itseilmaisun ja identiteetin ilmentäjiä.

Itsensä etsimisestä ja toteuttamisesta on tullut suorastaan velvollisuus. Kun ihmistä ennen määrittivät elämänpiiri ja yhteiskuntaluokka, joihin hän sattui syntymään, nyt me luomme omien valintojemme kautta itse itsemme. Elämä etenee valinnasta toiseen, ja jokainen risteyskohta edellyttää jonkinasteista minuuden määrittelyä. Mitä minä juuri tässä tilanteessa haluan? Selkeää elämisen mallia ei enää ole, vaan elämäntavat ja -kulut ovat yksilöllistyneet, ja jokaisen on itse löydettävä oma tiensä, se ”oma juttunsa”.

Myös työelämän epävarmuus ja joustavuuden vaatimukset edellyttävät jatkuvaa identiteetin rakentamista ja uudelleenmuokkaamista. On pysyttävä mukana muutoksissa, päivitettävä osaamistaan ja hankittava uusia taitoja. Ammatti-identiteettiään joutuu muokkaamaan koko työuran ajan.
Itsetuntemus on identiteetin perusta

Identiteettityöhön kuuluu olennaisesti itsetuntemuksen kasvattaminen, mikä tarkoittaa oman käyttäytymisen, ajattelun ja toiminnan sekä omien tunteiden entistä parempaa tunnistamista ja tiedostamista. Oleellista on opetella erottamaan, mitkä ovat oikeasti omia ominaisuuksia ja mitkä on vain kertonut itselleen (”olen saamaton”) tai omaksunut muiden kertomasta (”sinä olet niin itsepäinen”).

Minäkuvaan vaikuttaa voimakkaasti myös se, miten ominaisuutensa nimeää. On aivan eri asia ajatella olevansa esimerkiksi arka ja pelokas kuin varovainen ja harkitseva.

Itsetuntemus auttaa löytämään suunnan ja tarkoituksen elämälle. Kun on tietoinen omasta temperamentistaan ja persoonallisuudestaan sekä omista vahvuuksistaan ja heikkouksistaan, pystyy asettamaan realistisia tavoitteita ja pääsemään elämässä eteenpäin, tulipa vastaan mitä tahansa.
Tutustu itseesi kirjoittamalla

Hyväksi havaittu keino lisätä itsetuntemusta on kirjoittaminen. Tunteiden, ajatusten ja niiden herättämien reaktioiden sanallistaminen tekee näkymättömästä näkyvää ja auttaa ottamaan elämän haltuun pakottamalla jäsentämään joskus kaoottiseltakin tuntuvia kokemuksia.

Kirjoittaminen luo välimatkaa tunteisiin ja tapahtumiin, jolloin niitä pystyy tarkastelemaan kiihkottomasti. Jos ottaa tavakseen kirjoittaa tuntemuksiaan säännöllisesti muistiin, niissä alkaa pian havaita kaavoja ja vähitellen oppii tunnistamaan toimintatapojaan ja reaktioitaan. Se on välttämätöntä, jos niitä haluaa muuttaa.

Hyvä tapa tehdä eräänlainen välitilinpäätös, pohtia tähänastista elämäänsä, on kirjoittaa minäkertomus, pienimuotoinen omaelämäkerta. Meillä jokaisella on elämänhistoriamme eräänlaisena sisäisenä tarinana, ja sen muovaaminen sanalliseksi kertomukseksi antaa samalla mahdollisuuden ottaa siihen etäisyyttä ja muokata sitä.

Kun kertoo itselleen elämänsä tarinaa, tulee jäsentäneeksi menneisyyttä ja käsitelleeksi aineksia, joiden varaan identiteetti rakentuu. Samalla voi vaikuttaa tarinan juoneen: poimia elämän moninaisista tapahtumista ne, jotka sopivat senhetkiseen tarkoitukseen. Kyseessä on joka tapauksessa vain yksi versio elämästä, sillä kaikesta ei voi kirjoittaa. On valittava, mitä ottaa mukaan ja mitä jättää pois.

Identiteetin kannalta oleellista on myös se, mistä näkökulmasta ja missä sävyssä tapahtumat esittää. Tulkinnanvaraa on aina: vapauttiko avioero minut riitaisasta suhteesta ja antoi mahdollisuuden toteuttaa vihdoin omia toiveitani vai syöksikö se minut yksinäisyyden kuiluun, josta ei ole ulospääsyä. Kun muokkaa tarinaansa, muokkaa myös itseään.

Menneisyyttä ei voi muuttaa, mutta sitä voi tulkita uudelleen. Erityisesti kriisin jälkeisessä toipumisessa on tärkeää nähdä elämänsä sellaisessa valossa, että se auttaa selviämään tilanteesta. Elämänsä tarinaa voi kertoa ja tulkita uudelleen niin monta kertaa, että se lopulta kannattelee vaikean tilanteen yli.
Sukutaustan merkitys

Kun etsii vastausta kysymykseen ”Miten minusta tuli minä?”, on tarkasteltava myös sukutaustaansa. Elämä ei ala syntymästä, se alkaa edellisistä sukupolvista. Heidän ominaisuutensa, kokemuksensa ja käyttäytymisensä näkyvät meissä ja tekevät osaltaan meistä sen, mitä nyt olemme. Menneisyys – myös edellisten polvien menneisyys – kulkee mukanamme koko elämän. Siksi se on hyvä tuntea.

Pienimuotoinen sukuselvitys tutustuttaa taustaan ja selittää monia asioita omassa ja lähipiirin elämässä. Miksi vanhempani olivat sellaisia kasvattajia kuin olivat? Millainen heidän lapsuutensa oli ja miten se näkyy heissä? Millaisen elämänmallin he saivat omilta vanhemmiltaan? Missä asioissa muistutan vanhempiani ja heidän vanhempiaan?

Sukupolvien ketjussa siirtyy monenlaista ainesta ilman että sitä yleensä tiedostaa ellei erikseen pysähdy pohtimaan. Esimerkiksi tietyt ihmissuhdekuviot saattavat toistua polvesta toiseen, ja naisen ja miehen mallit omaksutaan usein kotoa. Myös tapa käsitellä ongelmia tai vaieta joistakin asioista saattaa siirtyä suvussa eteenpäin.

Monet oman elämän kipupisteistä voivat saada selityksensä, kun tutustuu sukunsa ja perheensä historiaan. Kovin kauas taaksepäin ei välttämättä tarvitse mennä. Itsetuntemuksen kannalta riittää yleensä vanhempien ja heidän vanhempiensa elämänvaiheisiin tutustuminen. Se saattaa tosin synnyttää kipinän laajempaankin sukututkimukseen.

Lähteet:

Takaisin minä-sivulle.

(c)2018, Kaikki oikeudet pidätetään