Nice Room: tietoa, ideoita, näkemystä Hyvästi KonMari, tervetuloa wabi-sabi! » Nice Room – Etusivu
Keskiviikko, Helmikuu 14, 2018, 18:46

Maailma hurahti jokunen vuosi sitten KonMari-maniaan. Melkein hairahduin itsekin. Kävin jo vaatevarastoni kertaalleen läpi, mutten onneksi niin tiukalla seulalla kuin Kondo neuvoo. Olen nimittäin jäänyt kaipaamaan useitakin vaatekappaleita, jotka siivousvimman vallassa kannoin kierrätykseen.

Hiukan ehdin raivata muitakin paikkoja. Ihailen pohjoismaista designia ja niukkuuden estetiikkaa, ja aina välillä kuvittelen kotini vaaleaksi ja avaraksi. Olin jo etenemässä siihen suuntaan, kunnes tajusin ajautuneeni harhapoluille. En halua raivata kodistani pois juuri sitä, mikä tekee siitä kodin. Minun kotini.

Kodin kuuluu olla asukkaidensa näköinen, muutenhan voisi asua hotellissa. Vaaleus, avaruus ja askeettisuus eivät ole minun juttuni. Pidän voimakkaista väreistä ja lämpimästä tunnelmasta enkä piittaa pienestä epäjärjestyksestä. Oranssia sohvaani läikittävät koiran ja punaviinin jäljet. Selkätyynyt on istuttu lyttyyn, eikä torkkupeitto ole koskaan ojennuksessa. Punahehkuiset talviverhot leiskuvat lämpöä loskaiseen pimeyteen, ja kirjahyllyn peittämä seinä kertoo minusta ja harrastuksistani. Pidän olohuoneestani, sillä se kutsuu minua tekemään sitä mistä eniten pidän: nappaamaan kirjan käteen ja käpertymään sohvan nurkkaan viltin alle lukemaan.

Kävin jokin aika sitten tuttavien konmarikodissa ja katselin ihmetellen ympärilleni. Keitä nämä ihmiset ovat? Mitä he tekevät vapaa-aikanaan? Istuvatko he selkä suorana valkoisella sohvallaan ja varovat aiheuttamasta epäjärjestystä ja tahrimasta paikkoja? Missä ovat elämän jäljet? Missä ovat vihjeet harrastuksista ja henkilökohtaisista mieltymyksistä? Koti olisi voinut olla kenen tahansa tai pikemminkin asuntomyyntiesitteen ylistailattu ei-kenenkään-koti.

Jos epäjärjestystoleranssi on nolla, tavaroiden jatkuvaan järjestelyyn menee aikaa, sanoivat siivousintoilijat ja konmarikiihkoilijat mitä tahansa. Minun kokemukseni mukaan kotona pätee entropian laki: tavarat pyrkivät itsekseen kohti epäjärjestystä. Ne tuntuvat myös sikiävän keskenään. Totta on, että perinpohjaisen siivousurakan jälkeen, kun paikat on putsattu ja joka ikinen tavara pantu paikoilleen, mielen valtaa syvä tyytyväisyys. Koti näyttää avarammalta, ilma tuntuu virtaavan vapaasti ja ajatukset liihottelevat pitkin puhtaita pintoja. Hetki on kuitenkin ohikiitävä, ja ehkä juuri siinä piilee sen nautinnollisuus: raatamisen palkkiona saatu hetken autuus. Melkein saman tien tavarat aloittavat hitaan ryömimisensä säilytyspaikoistaan mikä minnekin (paitsi jos tavaroita ei yksinkertaisesti ole), ja niiden raivaaminen takaisin paikoilleen vaatii viitseliäisyyttä ja energiaa, jonka kaltaiseni lepsuilija käyttää mieluummin johonkin muuhun, vaikkapa juuri siihen sohvalla makailuun ja lukemiseen.

En pidä siivoamisesta. En halua, että kotini on työsavotta. En myöskään halua ympärilleni steriiliä tyhjyyttä vaan esineitä, jotka herättävät tunteita ja muistoja. Jos koti kertoo asukistaan, kertokoon mieluummin ajatusten myllerryksestä kuin kumisevasta tyhjyydestä.

Äskettäin minulle selvisi, että yllättäen ratsastankin sisustustrendien aallonharjalla! Alaa on valtaamassa ilmiö nimeltä wabi-sabi. Sana on japania ja tarkoittaa epätäydellisyyttä ja keskeneräisyyttä. Sisustuksessa se merkitsee huolettomuutta ja rentoutta, jopa suoranaisen sekasotkun sietämistä. Jes! Kotini muuttui kertalaakista trendikkääksi. Eikä maksanut mitään.


Ei viestejä
(*) Vaaditut kentät
(c)2018, Kaikki oikeudet pidätetään