Nice Room: tietoa, ideoita, näkemystä Me too – but not any more » Nice Room – Etusivu
Tiistai, Tammikuu 9, 2018, 17:22

Nainen muuttuu ikääntyessään näkymättömäksi. Hän on näkymätön sekä naisena että ihmisenä. Hänestä nähdään vain ikä. Se on nöyryyttävää. Mutta ainakaan ei tarvitse enää kokea seksuaalista häirintää...

Näkymättömyyden kokemus on häkellyttävän yleinen. Nyt ei siis puhuta siitä, ettei ikääntyviä naisia juuri näy julkisuudessa. Nainen muuttuu vanhetessaan ihan konkreettisesti näkymättömäksi, niin että hän on kuin ilmaa esimerkiksi bussin tai pullatiskin jonossa. Hilkka Olkinuora kertoo kirjassaan Parasta ikää, että joillekin naisille ensimmäinen ikääntymisen merkki on se, että häntä tönitään kadulla. Hänen olemassaoloaan ei yksinkertaisesti noteerata. Olkinuora kysyykin perustellusti, miten voi säilyttää arvokkuutensa, jos samalla joutuu viittilöimään, korottamaan ääntään tai käyttäytymään muuten naurettavasti saadakseen sitä samaa palvelua, joka ennen tuli itsestään selvästi.

Olen hyvää vauhtia muuttumassa näkymättömäksi. Havahduin asiaan, kun tytär tuli teini-ikään. Kun vierellä asteli kukoistava 16-vuotias, minua ei vilkaissut enää kukaan. Siitä on nyt vierähtänyt muutama vuosi, joten ilmiö on ehtinyt tulla tutuksi. Kaupan jonossa tulen sentään yhä nähdyksi – tai ehkä teen itseni näkyväksi pitämällä mahdolliset etuilijat itsepäisesti takanani – mutta muuten minuun ei juuri kiinnitetä huomiota, puhumattakaan että kääntäisin päitä tai joku viheltäisi perään. Markkina-arvoni laskee samaa vauhtia kuin eletty elämä nakertaa kasvoja ja vartaloa. Kaikessa raadollisuudessaan se on vapauttavaa. Saan vihdoinkin kulkea omissa oloissani eikä minun tarvitse esittää kauniimpaa, fiksumpaa ja itsevarmempaa kuin olen. Voin rauhassa ajatella ihan muita asioita kuin miesten katseita.

Silti asiaan liittyy myös haikeutta. Näkyvyyden ohella tunnen menettäneeni osan itsestäni. Mielipiteeni eivät kiinnosta enää ketään. Eikö kukaan huomaa, mikä energia minussa virtaa, mikä ajatuksen lento ja ideoiden rikkaus! Eikö minusta muka loista kauas, miten sinut olen itseni kanssa? Ei sisäinen minäni ole nuupahtanut vaikka ulkomuoto sitä onkin. Ulkokuorestako ihmisarvoni on kiinni? Enkö ole mitään kun en ole enää nuori? Olenko edes olemassa?

Tutkimusten mukaan naiset kokevat suurempaa mielipahaa näkymättömyydestä kuin siitä, että heitä katsotaan arvostellen. Huomiotta jättäminen loukkaa. Nainen on näkymätön, ellei hän täytä ulkonäköihanteita, ja sitähän vanha tai edes keski-ikäinen nainen ei tee, sillä naisihanne on nuori ja kaunis. Vanhana kukaan ei ole sen enempää nuori kuin kauniskaan, sillä naiskauneus tarkoittaa nuoren naisen kauneutta. Kaikki eivät tietysti ole erityisen kauniita edes nuorena, mutta nuoruudella on itseisarvoa sellaisenaankin. Ikääntyvä loittonee ihanteesta vuosi vuodelta kauemmas ja muuttuu joksikin, mitä kukaan ei halua olla ja millaisena kukaan ei halua tulla identifioiduksi. Kaikki haluavat kyllä elää pitkään mutta kukaan ei halua tulla vanhaksi. Vanhuutta kohti raahaudutaan vastaan haraten ja pakon edessä, kun ei muutakaan voida.

Koska naisen biologinen ja osin kulttuurinenkin arvo on perinteisesti liittynyt hedelmällisyyteen ja nuoruusvuosien fyysiseen vetovoimaan, arvo romahtaa naisen menettäessä ikääntymisen mukana molemmat. Se alkaa heikentyä jo varhaisessa keski-iässä, heti kun ikääntymisen merkit alkavat näkyä. Vanhenemisen myötä naisen sosiaalinen status hupenee olemattomiin, toisin kuin miehen. Kun nainen ikääntyessään rupsahtaa, mies saa vain lisää charmia ja hänen statuksensa saattaa jopa vahvistua. Englanniksi on sanonta ”men age like wine, women age like milk”. Se kertoo vallitsevasta arvomaailmasta paljon.

Mahtaako suhtautuminen vanhenemiseen ja ikääntyviin muuttua, kun heidän osuutensa väestöstä kasvaa riittävästi? Vuonna 2030 arviolta joka neljäs vastaantulija on yli 65-vuotias.


Ei viestejä
(*) Vaaditut kentät
(c)2018, Kaikki oikeudet pidätetään