Nice Room: tietoa, ideoita, näkemystä Ärsyttää! » Nice Room – Etusivu
Tiistai, Tammikuu 16, 2018, 13:19

Kypsähköön ikään ehtineenä täti-ihmisenä ärsyynnyn nykyisin kovin monista asioista. Yhä useampi niistä liittyy ikään.

Ei kylläkään omaan ikääni. Minua esimerkiksi ärsyttää, että lääkäriin mennessäni joudun selittelemään vaivojani jollekin pojanklopille tai tyttöselle (sille lääkärille siis), joka kyselee minulta intiimejä asioita. Minulta, joka voisin olla hänen äitinsä! Tai että minulle ennestään tuntematon keskenkasvuinen asiakaspalveluhenkilö, kuten kassa tai puhelinmyyjä, puhuttelee ylituttavallisesti eikä osaa pitää soveliasta etäisyyttä. Tai että tuo henkilö ylipäätään on niin tolkuttoman nuori, niin kuin yhä useampi muukin, jonka kanssa joudun asioimaan.

Kun menen ongelmani kanssa palvelutiskille, jonka takana on vastikään koulunsa päättänyt kielikoruaan väläyttelevä pipopää, meidän on usein vaikea päästä samalle aallonpituudelle. On kuin puhuisimme eri kieltä. Eräänkin kerran menin pahaa aavistamatta ostamaan kännykkääni uutta akkua, ja kun laskin – kieltämättä hiukan vanhan – puhelimeni tiskille, asiakaspalveluteini purskahti nauruun. ”Mikä toi on? Tollasta en oo ennen nähnytkään!” Teini hädin tuskin tunnisti kapulani kännykäksi, siihen sopivista osista ei tietoakaan. En saanut akkua.

Sekin ärsyttää, että tv-uutisissa haastatellaan muka asiantuntijana jotain pojua tai tytteliä, joka on hädin tuskin omia lapsiani vanhempi ja siis vielä aivan märkäkorva. Mitä asiantuntemusta hänelle muka on ehtinyt kertyä? Ja miten ärsyttävää onkaan, kun joku jänteväpohkeinen himopyöräilijänuorukainen suhahtaa äänettömästi ohitseni jalkakäytävällä hihaani hipoen ja saa minut tekemään säikähtäneen sivuloikan, niin että pahimmassa tapauksessa nuljautan kalliissa korkokengissä astelevat jalkani ikävästi. Onko pakko ajaa niin kovaa? Jalkakäytävällä!

Se ärsyttää myös, että nuoriso täyttää baarit ja ravintolat ja haluaa kuunnella rasittavaa musiikinrenkutustaan aivan liian lujalla, niin etten saa rauhassa siemailla ylihinnoiteltua viinilasillistani. Tai että ruuhkabussissa tai täpötäydessä raitiovaunussa samainen nuoriso istua röhnöttää ja räplää kännyköitään ja antaa meidän täti-ihmisten seistä. Puhumattakaan, että joku ylikohtelias nuorimies tarjoaa minulle paikkaansa kuin olisin joku vanhus. Sekös vasta ärsyttääkin. Ei kiitos, sanon pojulle jäätävästi hymyillen, jaksan vielä aivan hyvin seistä.

Viimeksi ärsytti kirjakaupan kassalla, kun nuori myyjä alkoi tuputtaa minulle viime hetken houkutukseksi tiskille aseteltuja kuulakärkikyniä, joiden jäljen saa pyyhittyä pois. Sopivat kuulemma hyvin ristikoiden täyttämiseen. Mitä, näytänkö minä joltain mummoristikoiden täyttäjältä?!


Ei viestejä
(*) Vaaditut kentät
(c)2018, Kaikki oikeudet pidätetään