Onko vanhuus korvien välissä?

Kun ihminen toimii ja käyttäytyy kuin olisi nuorempi kuin onkaan, hän kokee itsensä terveemmäksi ja toimintakykyisemmäksi – ja jopa elää pitempään.
Harvardin yliopiston psykologian professori Ellen Langer toteutti vuonna 1979 paljon huomiota saaneen kokeen, jossa ryhmä 70–90-vuotiaita miehiä lähetettiin aikamatkalle vuoteen 1959. Miehet vietiin ympäristöön, jossa kaikki oli tuolta vuodelta: kalusteet, esineet, radio- ja tv-ohjelmat, lehdet. Miehet kuuntelivat ja katselivat vuoden 1959 ohjelmia, lukivat saman vuoden lehtiä ja keskustelivat ajan ilmiöistä ja tapahtumista kuin kaikki tapahtuisi juuri nyt.

Koejärjestelyihin kuului, että miesten tuli käyttäytyä kuin he olisivat edelleen terveitä ja reippaita, kuten olivat 20 vuotta nuorempina. Heillä ei ollut käytössään apuvälineitä, joihin he kotona turvautuivat, eikä kukaan ollut auttamassa heitä arjen askareissa.

Langer halusi tutkia, miten miesten kehot reagoisivat, kun miehet eläisivät mielessään 20 vuoden takaista aikaa. Tapahtuisiko elimistössä mitattavissa olevia muutoksia, kun miehet kuvittelisivat itsensä 20 vuotta nuoremmiksi?

Tulokset yllättivät. Miesten fyysinen voima ja liikkumisnopeus kasvoivat. Ketteryys ja energia lisääntyivät. Mieliala koheni. Verenpaine laski, ja jopa muisti, näkö ja kuulo paranivat. Valtaosalla paranivat myös älykkyystestin tulokset.
Muiden suhtautumisella on merkitystä

Kun miehiin ei suhtauduttu kyvyttöminä ja sairaina, heidän toimeliaisuutensa ja itsenäisyytensä lisääntyi. He alkoivat muun muassa valmistaa itse oman ruokansa. Langer uskoo, että kun miehiä rohkaistiin kuvittelemaan itsensä nuoremmiksi kuin he todellisuudessa olivat, heidän kehonsa tuli perässä ja reagoi "nuorentumalla".

Langer ei rohjennut julkaista tuloksia sellaisenaan vaan jätti radikaaleimmat osat pois. Nuorena tutkijana hän pelkäsi tulosten vaikuttavan epäuskottavilta ja haittaavan tulevaa urakehitystä.

BBC teki joitakin vuosia sitten samanlaisen kokeen kuudelle brittijulkkikselle, jotka pantiin elämään vuotta 1975. Tulokset olivat samankaltaisia: myös heidän "nuorenemisensa" näkyi koetuloksissa. Kokeesta tehty 5-osainen tv-sarja, Aikamatka nuoruuteen, on nähty myös Yle Teemalla.

Nyt Langer on tutkinut mielen ja ajatusten vaikutuksia terveyteen jo yli 30 vuoden ajan ja uskaltaa väittää, että ihminen voi itse vaikuttaa omaan vanhenemiseensa. Monet vanhuuden vaivat voi välttää yksinkertaisesti elämällä täyttä elämää loppuun saakka.
Positiivisen ajattelun voima

Brittiläinen tutkija ja psykologi Richard Wiseman arvioi Langerin tutkimustuloksia BBC:n haastattelussa ja epäili niiden voivan johtua osittain ns. itsensä havaitsemisen teoriasta. Sen mukaan ihminen tekee havaintoja omasta käytöksestään ja muodostaa sen perusteella itseään koskevia päätelmiä.

"Kun ihminen hymyilee, hän tuntee itsensä onnellisemmaksi", sanoi Wiseman haastattelussa. "Tässä tapauksessa kyseessä voi olla sama ilmiö. Kun ihminen käyttäytyy kuin olisi ikävuosiaan nuorempi, hän alkaa tuntea itsensä nuoremmaksi."

Wisemanin mukaan samantyyppinen ilmiö esiintyy hypnoosissa: ihmiset saavat muistitesteissä parempia tuloksia, kun heille kerrotaan heidän muistinsa parantuneen. "Tai kenties miehet vain ponnistelivat tutkimusviikon lopussa kovemmin", Wiseman heitti. "Positiivisella ajattelulla on roolinsa vanhenemisessa ja esimerkiksi sydäntautien ehkäisyssä. Positiivisuus ei sellaisenaan paranna sydäntä, mutta johtaa sydänterveyden kannalta suotuisaan toimintaan, esimerkiksi terveellisempään ruokavalioon ja aktiivisempaan elämään."

Positiivisen elämänasenteen vaikutusta elinvuosiin ja toimintakykyyn on tutkinut myös Helsingin yliopiston professori Kaisu Pitkälä. Hän on tutkimuksissaan havainnut, että myönteinen elämänasenne, elämänhalu, tyytyväisyys elämään ja erityisesti tarpeellisuuden tunne tuovat selvästi lisää elinvuosia.
Elämänhalu kannattelee

Myös useissa muissa suomalaistutkimuksissa on todettu elämänhalun pidentävän elinikää. Esimerkiksi Helena Karppinen havaitsi tutkimuksissaan, että ne vanhukset, jotka tutkimushetkellä toivoivat elävänsä vielä yli kymmenen vuotta, elivät kauemmin kuin ne, jotka halusivat elämänsä päättyvän nopeammin. Lyhimmän aikaa elivät ne, jotka toivoivat elävänsä enää alle viisi vuotta.

Toisessa suomalaisessa tutkimuksessa havaitiin, että henkilökohtainen ikäkokemus oli yhteydessä sekä koettuun hyvinvointiin, terveyteen että kuolleisuuteen. Ne, jotka tunsivat itsensä ikäistään vanhemmiksi, kuolivat ikätovereitaan aiemmin.

Amerikkalainen psykologiryhmä puolestaan havaitsi omassa tutkimuksessaan, että vanhenemiseen positiivisesti suhtautuvat elivät 7,5 vuotta pitempään kuin ne, jotka murehtivat vuosien kulumista.

Myös elämän merkityksellisyyden kokemus vaikuttaa elinvuosien määrään, samoin se, keiden kanssa elämänsä elää. Langer on nimittäin havainnut vanhenemista koskevissa tutkimuksissaan myös sen, että lasten keskellä eläminen nuorentaa: myöhään lapsia saaneiden naisten eliniänodote on korkeampi kuin nuorena äidiksi tulleiden tai lapsettomien.

Myös pariskunnilla, joiden keskinäinen ikäero on enemmän kuin neljä vuotta, vanhemman puolison eliniänodote on korkeampi kuin nuoremman. Langerin mukaan ilmiön selitys on se, että vanhempi puoliso todennäköisesti käyttäytyy ja toimii itseään nuoremman tavoin.
Unohda raihnainen vanhuus

Tutkimusten valossa näyttääkin siltä, että vanhenemisen vaikutuksia on mahdollista hidastaa ja lieventää omaksumalla positiivinen elämänasenne ja käyttäytymällä ikäistään nuoremman tavoin. Toimintakyky ei häviä vuosien myötä itsestään, ellei jokin sairaus tai liikkumattomuus sitä tuhoa.

Kannattaa siis unohtaa stereotyyppinen kuva kepin kanssa köpöttelevästä vanhuksesta ja kuvitella mielessään tulevaisuus, jossa elämä jatkuu jotakuinkin ennallaan. Ikä on tässä mielessä todellakin vain numero. Olemme juuri niin nuoria tai vanhoja kuin tunnemme olevamme – ainakin henkisesti.
Takaisin ikä-sivulle.

(c)2018, Kaikki oikeudet pidätetään