Blogi




Tänään tätä mieltä, huomenna jotain muuta...

Tiistai, Maaliskuu 6, 2018, 15:31

Länsimaisissa yhteiskunnissa korostuu nykyisin iättömyyden ihannointi. Ikä ei aseta rajoitteita; mikä tahansa on mahdollista minkä ikäiselle tahansa. Ainakin periaatteessa.

Sosiologiassa on jo pitkään puhuttu yhdenikäisyyden kulttuurista ja sen laajenemisesta. Perinteiset ikänormit menettävät merkitystään, ikäkoodisto murenee ja eri ikäkausien piirteet ja merkitykset lähenevät toisiaan. 60-vuotias voi vastata kunnoltaan ja elämäntyyliltään yhtä hyvin 40- kuin 80-vuotiasta. Iän sijaan ihmisiä yhdistävät muut asiat, kuten samanlaiset elämäntyylit ja harrastukset tai vaikkapa musiikkimaku.

Nykyiset ja varsinkin tulevaisuuden mummot ja vaarit eivät enää istu keinutuolissa lapsenlapset sylissään, vaan monet ovat vielä täysillä mukana työelämässä. He viilettävät maailmalla ja harrastuksissa, käyvät rockkonserteissa ja elokuvissa ja käyttävät alkoholia ja kuluttavat siinä missä nuoremmatkin. Myös pukeutumisessaan he lähestyvät muita ikäryhmiä. Ja miksi ihmisen pitäisikään vanhetessaan alkaa elää jotenkin toisin kuin siihen saakka, paitsi niiltä osin kuin raihnaistuminen jossain vaiheessa pakottaa?

Toisaalta iättömyyden ihannointi riistää ihmiseltä vanhenemisen mukana tulevat erityiskokemukset, elettyjen vuosien annin ja mahdollisuuden elää itsensä näköistä elämää vapaana aiempien ikävaiheiden velvoitteista. Samalla nuoruuteen liitettyjen ominaisuuksien arvostus voimistuu, kun nuorekkaasta elämäntyylistä on tullut kaikkien ikävaiheiden normi. Keski-ikää ja vanhuutta on alettu arvioida nuoruuden näkökulmasta. Ikääntyneenkin on nykyisin oltava aktiivinen ja joustava, kiinnostunut itsensä kehittämisestä ja kaikesta uudesta sekä valmis jatkuvaan oppimiseen. Hänen on huolehdittava itsestään ja terveydestään. Paikalleen ei saa jämähtää. Kokemuksen tuomaa viisautta ei sellaisenaan juuri arvosteta.

Vanhaa ei arvosteta vanhana, mutta kaikista nuorekkuusvaatimuksista ja iättömyyshehkutuksesta huolimatta häntä ei arvosteta silloinkaan, jos hän elää ja käyttäytyy kuten nuoremmat. Ikäihmisen ei pidä esittää itseään nuorempaa vaan tyytyä osaansa ja pysytellä taustalla. Vaikka ikääntyviä kannustetaan pitämään huolta itsestään ja välttämään ”ennenaikaista” vanhenemista noudattamalla nuorekkaita elämäntapoja, todellisuudessa heitä pidetään kypsymättöminä, jos he pyrkivät rikkomaan kulttuurisia ikänormeja. Mitä tahansa heille ei todellakaan sallita: juopottelevaa juhlimista, liian nuorekasta pukeutumista, liian huoletonta elämänasennetta, liian nuorta nais- tai varsinkaan miesystävää eikä omien menojen asettamista lastenlasten hoitamisen edelle.

Simone de Beauvoir sanoo kirjassaan Vanhuus, että pidämme vanhuksia vainajina, jotka vielä pystyvät kävelemään, emme ihmisinä, joilla on takanaan ihmiselämä. Heitä kauhistellaan, jos heillä on samoja haluja, tunteita ja vaatimuksia kuin nuorilla. Vanhusten rakkaus tai mustasukkaisuus tuntuu inhottavalta tai naurettavalta ja heidän seksuaalisuutensa vastenmieliseltä.

Ikänormit ovat ehkä muuttuneet, mutta ne eivät ole hävinneet. Ne säätelevät yhä sitä, mitä pidetään sopivana ja normaalina. Ne määrittelevät sekä käyttäytymistä, ulkonäköä että eri ikäisten välistä vuorovaikutusta. Aivan erityisesti normit säätelevät meidän naisten vanhenemista. Meidän olisi parasta olla vanhenematta lainkaan, mutta sitten kun se lopulta kuitenkin tapahtuu, meidän pitää ymmärtää käyttäytyä sen mukaisesti. Vetäytyä syrjään katukuvaa rumentamasta.


Ei viestejä
(*) Vaaditut kentät

Blogin kirjoittajat
ovat Oma huone -työryhmän jäseniä ja kertovat huomioitaan sivuston aihepiireistä ja vähän muustakin maailmanmenosta, välillä kieli poskessa ja välillä tiukasti keskellä suuta, joskus silmälasit vinossa ja kukkahattu kireällä muttei koskaan pahaa tarkoittaen.
Tuulia on viisikymppinen tyhjän pesän hautoja, joka yrittää ymmärtää ajan kulumista ja päästä sinuiksi ikääntyvän itsensä ja maailman kanssa.
Hannele Koo, viisikymmentä ja risat, kiinnittää huomiota havaitsemiinsa ikäsyrjiviin käytäntöihin, mutta on siitä huolimatta aidosti hellä ja kiltti humanisti. Ainakin useimmiten.
Vastatuuleen huutelija ihmettelee, äimistelee ja ärsyyntyy, kysyy mieluummin kuin vastaa eikä halua olla valju keskitien kulkija (vaikka todellisuudessa onkin).
(c)2018, Kaikki oikeudet pidätetään