Blogi




Tänään tätä mieltä, huomenna jotain muuta...

Perjantai, Kesäkuu 8, 2018, 12:32

Ärsyttää puhe säästämisestä. En suostu säästämään sitku-elämän varalle. Miksi en nauttisi elämästä juuri nyt, kun ja jos rahaa sattuu olemaan? En näe mitään syytä säästää siksi, että minulla olisi enemmän rahaa sitten kun olen eläkkeellä. Ehkä olen siinä vaiheessa jo kuollut tai niin huonossa kunnossa, etten pysty enää nauttimaan asioista, joita rahalla saa.

Aivan erityisesti ärsyttää puhe siitä, että pitäisi säästää pahan päivän varalle. Miksei hyvän päivän? Miksi ihmeessä katastrofiin pitäisi varautua oikein etukäteen säästämällä? Voiko ankeampaa elämää olla: panna joka sentti säästöön tulevia onnettomuuksia odottamaan. Minua ainakin motivoi säästämään jokin ihan muu, esimerkiksi tieto siitä, että voin käyttää rahat johonkin minulle tärkeään ja mielihyvää tuottavaan. En todellakaan halua huonoina päivinä menettää vielä vaivalla hankkimiani säästöjäkin. Onnettomuudet huolehtikoot itse itsestään. Sitä vartenhan tässä maksetaan veroja ja vakuutuksia. Jos kituutan ja kärvistelen pennejä ja senttejä laskien, siitä on seurattava jotakin hyvää, palkinto muodossa tai toisessa, ei katastrofin jälkien paikkaamista. Muuten ei säästämisessä ole mitään mieltä. Mieluummin käytän rahat heti.

Johtuneeko vähävaraisesta lapsuudesta vai mistä, mutta suhteeni rahaan on huoleton. Olen iloinen kun sitä on, mutta minulle sillä on vain käyttöarvoa, joten panen rahaa menemään sitä mukaa kuin sitä tulee, joskus jo etukäteen. Niinpä sitä ei koskaan liiemmälti ole. Jotenkin ajattelen, että jos pihistelen ja kituutan, jotain voi sattua ja raha jää käyttämättä.

Tuoreen selvityksen mukaan eläkeläiset ovat Suomessa keskimäärin varakkaampia kuin palkansaajat. Toki moni eläkeläinen on hyvinkin pienituloinen ja varaton, mutta yhä useammalle on kertynyt varallisuutta enemmän kuin ehtii loppuelämänsä aikana kuluttaa. Ja moni varakaskaan eläkeläinen ei kuluta juuri mitään vaan säästää edelleen sen sijaan, että käyttäisi rahaa omaan hyvinvointiinsa ja elämästä nauttimiseen. Miksi?

Moni on säästänyt tulvaisuuden sairauskuluihin ja hoitomaksuihin peläten, ettei yhteiskunnan tarjoama hoiva riitä. Itse luotan siihen, että sairaat hoidetaan jatkossakin. Totta kai viettäisin viimeiset vuoteni mielellään itse valitsemassani miellyttävässä ympäristössä viranomaisen määräämän hoitopaikan sijaan, ja kernaasti nauttisin pienestä luksuksestakin, mutta vielä mieluummin nautin elämästä nyt, kun olen vielä täysissä ruumiin ja sielun voimissa. Tulevaisuudesta ei koskaan tiedä, edes tuleeko sitä, joten miksi tehdä uhrauksia sen eteen jo etukäteen? Minun periaatteeni on, että rahasta on syytä nauttia silloin kun sitä on. Kohta ei ehkä enää ole.

En todellakaan yritä jakaa tässä elämänohjeita saati rahankäyttöneuvoja. Monelle raha ja varallisuus tuovat turvaa ja mielenrauhaa, minkä ymmärrän hyvin. Oma mielenrauhani tulee kuitenkin muusta. Mielikuva jo etukäteen kivetystä polusta kohti ennalta suunniteltua tulevaisuutta on kaltaiselleni huithapelille ahdistava. Minua inspiroi ajatus siitä, etten tiedä kaikkea etukäteen: missä tulevina vuosina asun, mistä saan elantoni, miten käytän aikani. Se antaa illuusion vapaudesta, jota ei todellisuudessa tietenkään ole yhtä paljon kuin kuvitelmissa. Antakaa minun silti pitää kuvitelmani!


Ei viestejä
(*) Vaaditut kentät

Blogin kirjoittajat
ovat Oma huone -työryhmän jäseniä ja kertovat huomioitaan sivuston aihepiireistä ja vähän muustakin maailmanmenosta, välillä kieli poskessa ja välillä tiukasti keskellä suuta, joskus silmälasit vinossa ja kukkahattu kireällä muttei koskaan pahaa tarkoittaen.
Tuulia on viisikymppinen tyhjän pesän hautoja, joka yrittää ymmärtää ajan kulumista ja päästä sinuiksi ikääntyvän itsensä ja maailman kanssa.
Hannele Koo, viisikymmentä ja risat, kiinnittää huomiota havaitsemiinsa ikäsyrjiviin käytäntöihin, mutta on siitä huolimatta aidosti hellä ja kiltti humanisti. Ainakin useimmiten.
Vastatuuleen huutelija ihmettelee, äimistelee ja ärsyyntyy, kysyy mieluummin kuin vastaa eikä halua olla valju keskitien kulkija (vaikka todellisuudessa onkin).
(c)2018, Kaikki oikeudet pidätetään