Blogi




Tänään tätä mieltä, huomenna jotain muuta...

Torstai, Elokuu 16, 2018, 22:20

Sanotaan, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Ei ole. Hyvinkään suunnitellusta työstä ei ole tehty vielä mitään, eikä ole minkäänlaisia takeita siitä, että koskaan tehdäänkään.

Huolellinen suunnittelu saattaa nimittäin lykätä aloittamista nostaessaan odotukset kohtuuttoman korkealle. Ellei sitten käy niin, että suunnitteluprosessin aikana asia alkaa vaikuttaa niin hankalalta ja monipolviselta, ettei sitä jaksa aloittaa lainkaan. Jos työhön olisi sen sijaan ryhtynyt suin päin sen kummemmin miettimättä, se olisi jo tehty. Ja lopputuloskin olisi ihan kelvollinen, koska ennakko-odotuksia ei ollut.

En väitä, etteikö olisi asioita, joiden kohdalla suunnittelu on välttämätöntä, jotta ylipäätään mitään tulee tehdyksi. Totta kai on. Usein suunnittelu nopeuttaa ja järkeistää asioiden etenemistä. Mutta yhtä lailla on tehtäviä, joiden osalta karkea ja ylimalkainen etukäteissuunnittelu riittää aivan hyvin. Matkan varrella voi sitten suunnitella lisää sen mukaan, miten asiat etenevät ja mikä osoittautuu tarpeelliseksi.

Yksityiskohtaisen etukäteissuunnitelman heikkoutena on, että siinä pitäydytään usein silloinkin, kun pitäisi jo ymmärtää muuttaa suuntaa vaikkapa siksi, että olosuhteet ovat muuttuneet. Jos ajatukset on kahlittu toteuttamaan ennalta lukkoon lyötyä suunnitelmaa, muut vaihtoehdot ja uudet polut, joita matkan varrella aina tulee eteen, jäävät näkemättä ja kokeilematta. Uusia ideoita ei synny eivätkä vanhat jalostu. Jos homma ei etene, siitä luovutaan. Näin tehdään kun kerran näin on päätetty tehdä -asenne voi olla pään hakkaamista seinään.

Väärinkäsitysten välttämiseksi kerrottakoon, että itse olen parantumaton suunnittelija. Minulta löytyy suunnitelma joka lähtöön ja älynväläykseen. Ongelma onkin juuri siinä, että suunnittelen asiat niin perin pohjin etukäteen, ettei toteutukseen enää riitä energiaa. Sitä paitsi loputon suunnittelu saa minut kyllästymään koko aiheeseen jo ennen kuin mitään konkreettista on tapahtunut. Kun lopulta astun aloituskynnyksen yli, jos koskaan astun, vireillä on jo monta uutta suunnitelmaa – ja ihan eri asioista. Ne houkuttelevat paljon enemmän kuin se, mikä on pitkällisellä suunnittelemisella jo ajat sitten kaluttu loppuun.

Omalla kohdallani asiat tulevat parhaiten tehdyksi, kun vain ryhdyn tekemään niitä. Vaikka tekeminen ei sillä menetelmällä olekaan aina erityisen tehokasta – yrityksen ja erehdyksen menetelmä kun vie vähän sinne sun tänne, josta on aina välillä palattava takaisin lähtöpisteeseen tai ainakin sen tuntumaan – olen kuitenkin jo matkalla kohti päämäärää, sen sijaan että yhä istuisin pää pilvissä laatimassa pikkutarkkoja suunnitelmia variaatioineen. Hutaistenkin tehty voi olla parempi kuin huolellisesti suunniteltu mutta kokonaan tekemättä jäänyt.

Aivan erityistä ajanhukkaa on ikävien asioiden suunnittelu. Tarkoitan ikävillä asioilla kaikenlaisia velvollisuuksia, jotka on pakko hoitaa vaikkei yhtään huvittaisi. Sellaisia voivat olla vaikkapa epämiellyttävät työtehtävät, erilaiset siivousprojektit, remonttihommat, ei-toivottujen vieraiden kestitseminen tai mikä kenelläkin. Mitä lyhyempi suunnittelu ja spontaanimpi toteutus, sitä vaivattomammin homma hoituu. Miksi muhia negatiivisessa tunnetilassa yhtään pitempään kuin on pakko?


Ei viestejä
(*) Vaaditut kentät

Blogin kirjoittajat
ovat Oma huone -työryhmän jäseniä ja kertovat huomioitaan sivuston aihepiireistä ja vähän muustakin maailmanmenosta, välillä kieli poskessa ja välillä tiukasti keskellä suuta, joskus silmälasit vinossa ja kukkahattu kireällä muttei koskaan pahaa tarkoittaen.
Tuulia on viisikymppinen tyhjän pesän hautoja, joka yrittää ymmärtää ajan kulumista ja päästä sinuiksi ikääntyvän itsensä ja maailman kanssa.
Hannele Koo, viisikymmentä ja risat, kiinnittää huomiota havaitsemiinsa ikäsyrjiviin käytäntöihin, mutta on siitä huolimatta aidosti hellä ja kiltti humanisti. Ainakin useimmiten.
Vastatuuleen huutelija ihmettelee, äimistelee ja ärsyyntyy, kysyy mieluummin kuin vastaa eikä halua olla valju keskitien kulkija (vaikka todellisuudessa onkin).
(c)2018, Kaikki oikeudet pidätetään