Blogi




Tänään tätä mieltä, huomenna jotain muuta...

Sunnuntai, Tammikuu 21, 2018, 16:45

Vaahdottuaan sydämensä kyllyydestä kananpersetukasta (ks. Tukkaetymologiaa) Hannele menee kampaajalle, joka kutsuu hänet yksityisasiakkaakseen. Kampaaja lykkää hänen käteensä kauneusaiheisen julkaisun, jota Hannele selailee muovipussi päässään. Kampaaja on suositellut hänelle kaksivärisiä raitoja!

Lehdessä on ihania voidepurkkeja ja nuoria naisia rasvaamassa sileitä sääriään ja käsivarsiaan. Rasvan hinta on 10000 euroa / kg, tai jotakin sinnepäin. Hannele miettii, miten ihmeessä mainostaja voi kuvitella, että mainosten nuorten naisten kaltaisilla henkilöillä olisi rahaa ostaa kalliita voiteita. Kenelle mainos on suunnattu?

Eikö kannattaisi ottaa mainokseen nuoren naisen sijasta ryppyinen vanha nainen hoitamaan ihoaan kalliilla superrasvalla. Hannele tietää, että sekä hänellä että hänen kollegoillaan on varaa investoida halutessaan superkalliiseen ihmerasvaan.

Hannele ihmettelee, miksi ihmeessä törkeän kallista tuotetta mainostavat nuoret naiset, jotka eivät selvästikään voi olla kohderyhmää ainakaan varallisuustasonsa kannalta asiaa tarkastellen?

No, siksi tietysti, kun kukaan ei haluaisi katsoa mainosta, jossa joku hannele koo paljastaa ryppyiset allinsa ja rasvaa käsiään yhtään millään.

Onko mainoksen tarkoitus luoda vaikutelma, että Hannele Koosta tulee samannäköinen kuin viisitoistavuotias tyttömalli, jos hän ostaa superrasvaa? Vai onko mainos suunnattu Hannele Koon tyttärelle, joka muistuttaa tyttömallia ja jonka pitäisi taivutella äitinsä ostamaan kyseinen tuote?

Hannele Koo ärsyyntyy ja päättää pitäytyä edelleen supermarketin tehokkaassa ja edullisessa rasvassa. Se onkin tarpeen, sillä Hannele Koo on huomannut, että iho tuntuu kuivuvan entistä enemmän, mitä vanhemmaksi hän tulee. Se ei tunnu mainostajia kiinnostavan.


Ei viestejä
(*) Vaaditut kentät

Blogin kirjoittajat
ovat Oma huone -työryhmän jäseniä ja kertovat huomioitaan sivuston aihepiireistä ja vähän muustakin maailmanmenosta, välillä kieli poskessa ja välillä tiukasti keskellä suuta, joskus silmälasit vinossa ja kukkahattu kireällä muttei koskaan pahaa tarkoittaen.
Tuulia on viisikymppinen tyhjän pesän hautoja, joka yrittää ymmärtää ajan kulumista ja päästä sinuiksi ikääntyvän itsensä ja maailman kanssa.
Hannele Koo, viisikymmentä ja risat, kiinnittää huomiota havaitsemiinsa ikäsyrjiviin käytäntöihin, mutta on siitä huolimatta aidosti hellä ja kiltti humanisti. Ainakin useimmiten.
Vastatuuleen huutelija ihmettelee, äimistelee ja ärsyyntyy, kysyy mieluummin kuin vastaa eikä halua olla valju keskitien kulkija (vaikka todellisuudessa onkin).
(c)2018, Kaikki oikeudet pidätetään