Blogi




Tänään tätä mieltä, huomenna jotain muuta...

Torstai, Elokuu 16, 2018, 22:20 | Ei kommentteja »

Sanotaan, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Ei ole. Hyvinkään suunnitellusta työstä ei ole tehty vielä mitään, eikä ole minkäänlaisia takeita siitä, että koskaan tehdäänkään.


Perjantai, Elokuu 10, 2018, 18:36 | Ei kommentteja »

Miksi keski-ikäisyys kuulostaa niin eltaantuneelta? Sanassa on jotain totaalisen masentavaa ja luotaantyöntävää. Se viittaa johonkin epämääräiseen aikaan, jolloin ihminen ei ole enää nuori muttei toisaalta vielä vanhakaan, ei siis oikein mitään. Ikään kuin hän eläisi jonkinlaista hämärää välitilaa, tunkkaista pysähtyneisyyden aikaa, jolle ei ole keksitty edes kunnollista nimeä.


Keskiviikko, Elokuu 1, 2018, 16:43 | Ei kommentteja »

Nainen katoaa omasta halustaan.

Hannele Koon mielestä nainen voi viimeistään viisikymmentä ja plus -iässä elää, kuten itse haluaa. Päästää irti, unohtaa päähänpinttymät, pukea päähänsä propellilippiksen kuin vapauden symbolin ja kadota.


Torstai, Heinäkuu 5, 2018, 22:20 | Ei kommentteja »

Naisille on lukuisia, toinen toistaan ikävämpiä nimityksiä, eri-ikäisille omansa. Miksi? Nainen ei ole bimbo, pissis tai kana-aivo. Ei noita, räähkä tai kotka. Ei syöjätär tai puuma, ei aivoton hormonihyrrä eikä kiukkuinen vaihdevuosiharppu. Ei vähempiarvoinen, säälittävä tai naurettava.


Torstai, Kesäkuu 21, 2018, 08:54 | Ei kommentteja »

Jatketaan edellisestä.

Työpaikoilla pysymiseen, eli siis siihen, että ei tarvitse salaperäisesti kadota keskellä viikkoa aamupalaverin jälkeen, tarvitaan valitettavasti muutakin kuin hyvää työnjälkeä. Tarvitaan hyväsisko-verkosto, joka tukee, nostaa esiin ja työntää viisikymppisen naisen oikealle paikalle ja ennen kaikkea pitää hänet siinä.



Blogin kirjoittajat
ovat Oma huone -työryhmän jäseniä ja kertovat huomioitaan sivuston aihepiireistä ja vähän muustakin maailmanmenosta, välillä kieli poskessa ja välillä tiukasti keskellä suuta, joskus silmälasit vinossa ja kukkahattu kireällä muttei koskaan pahaa tarkoittaen.
Tuulia on viisikymppinen tyhjän pesän hautoja, joka yrittää ymmärtää ajan kulumista ja päästä sinuiksi ikääntyvän itsensä ja maailman kanssa.
Hannele Koo, viisikymmentä ja risat, kiinnittää huomiota havaitsemiinsa ikäsyrjiviin käytäntöihin, mutta on siitä huolimatta aidosti hellä ja kiltti humanisti. Ainakin useimmiten.
Vastatuuleen huutelija ihmettelee, äimistelee ja ärsyyntyy, kysyy mieluummin kuin vastaa eikä halua olla valju keskitien kulkija (vaikka todellisuudessa onkin).
(c)2018, Kaikki oikeudet pidätetään