Blogi




Tänään tätä mieltä, huomenna jotain muuta...

Perjantai, Syyskuu 7, 2018, 17:28 | Ei kommentteja »

Teini-ikäisenä tuijotin peiliin ja yritin nähdä yhteyden itseni ja peilikuvan välillä. Kuvajainen ei vastannut identiteettiäni. Sisäinen minäni – tuo häikäisevän älykäs sanavalmis maailmankansalainen – oli suurisilmäinen, tuuheatukkainen, siro mutta muodokas tyylitaituri, kun taas pelistä minua katsoi joku oudosti pälyilevä laiheliini, jonka haljut silmät tuskin erottuivat paksujen linssien takaa ja jonka muodottomaksi venyneen paidan yllä roikkui ohuita maantienvärisiä haivenia. Se en ollut minä, en voinut olla. Olin syntynyt väärään ruumiiseen.


Torstai, Elokuu 16, 2018, 22:20 | Ei kommentteja »

Sanotaan, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Ei ole. Hyvinkään suunnitellusta työstä ei ole tehty vielä mitään, eikä ole minkäänlaisia takeita siitä, että koskaan tehdäänkään.


Perjantai, Elokuu 10, 2018, 18:36 | Ei kommentteja »

Miksi keski-ikäisyys kuulostaa niin eltaantuneelta? Sanassa on jotain totaalisen masentavaa ja luotaantyöntävää. Se viittaa johonkin epämääräiseen aikaan, jolloin ihminen ei ole enää nuori muttei toisaalta vielä vanhakaan, ei siis oikein mitään. Ikään kuin hän eläisi jonkinlaista hämärää välitilaa, tunkkaista pysähtyneisyyden aikaa, jolle ei ole keksitty edes kunnollista nimeä.


Keskiviikko, Elokuu 1, 2018, 16:43 | Ei kommentteja »

Nainen katoaa omasta halustaan.

Hannele Koon mielestä nainen voi viimeistään viisikymmentä ja plus -iässä elää, kuten itse haluaa. Päästää irti, unohtaa päähänpinttymät, pukea päähänsä propellilippiksen kuin vapauden symbolin ja kadota.


Torstai, Heinäkuu 5, 2018, 22:20 | Ei kommentteja »

Naisille on lukuisia, toinen toistaan ikävämpiä nimityksiä, eri-ikäisille omansa. Miksi? Nainen ei ole bimbo, pissis tai kana-aivo. Ei noita, räähkä tai kotka. Ei syöjätär tai puuma, ei aivoton hormonihyrrä eikä kiukkuinen vaihdevuosiharppu. Ei vähempiarvoinen, säälittävä tai naurettava.



Blogin kirjoittajat
ovat Oma huone -työryhmän jäseniä ja kertovat huomioitaan sivuston aihepiireistä ja vähän muustakin maailmanmenosta, välillä kieli poskessa ja välillä tiukasti keskellä suuta, joskus silmälasit vinossa ja kukkahattu kireällä muttei koskaan pahaa tarkoittaen.
Tuulia on viisikymppinen tyhjän pesän hautoja, joka yrittää ymmärtää ajan kulumista ja päästä sinuiksi ikääntyvän itsensä ja maailman kanssa.
Hannele Koo, viisikymmentä ja risat, kiinnittää huomiota havaitsemiinsa ikäsyrjiviin käytäntöihin, mutta on siitä huolimatta aidosti hellä ja kiltti humanisti. Ainakin useimmiten.
Vastatuuleen huutelija ihmettelee, äimistelee ja ärsyyntyy, kysyy mieluummin kuin vastaa eikä halua olla valju keskitien kulkija (vaikka todellisuudessa onkin).
(c)2018, Kaikki oikeudet pidätetään