Blogi




Tänään tätä mieltä, huomenna jotain muuta...

Perjantai, Maaliskuu 8, 2019, 15:02 | Ei kommentteja »

Jokaisen naisen sisällä asustaa pieni imelda marcos, sanotaan. Syitä on varmasti monia. Vähäisin ei liene se, että kenkien ostaminen ei edellytä ahtautumista sovituskoppiin ahdistumaan. Kenkiä voi sovitella kevein mielin, oli vartalo millainen tahansa. Kengät eivät kuitenkaan ole mikä tahansa ostos. Kaukana siitä.


Maanantai, Tammikuu 21, 2019, 10:52 | Ei kommentteja »

Aina kun joku hehkuttaa, että arki on juhlaa tai arki on ihanaa, näen punaista. Arki EI ole juhlaa. Päinvastoin, arki on juhlan vastakohta.


Perjantai, Marraskuu 9, 2018, 11:20 | Ei kommentteja »

Viisikymppisenä alan vihdoin olla suhteellisen sinut kroppani kanssa. Ikä on jättänyt jälkensä, mutta niin sen kuuluukin jättää. Olen keskimittainen, normaalipainoinen ja kaikin puolin kutakuinkin tavallisen näköinen ja kokoinen. Tai sellaisen kuvitelman varassa elän. Vaatekaupan sovituskoppi kertoo kuitenkin muuta. Kun kiemurtelen sovitettavia vaatteita ylleni, itku meinaa päästä.


Tiistai, Lokakuu 30, 2018, 12:40 | Ei kommentteja »

Hannele Koo ärsyyntyy siitä, että suorituspakko määrittää elämää vielä viisikymppisenäkin. Vielä nytkin hänelle kerrotaan, että hänen tulee kouluttaa itseään vähintään kahteen uuteen ammattiin ja samanaikaisesti näyttää iättömältä, kauniilta, laihalta ja lihaksikkaalta. Ellei hän toimi näin, hänestä tulee epänainen. Ensimmäisen asian kertovat taloustieteilijät, ja loput viestittää suoraan ja epäsuorasti media.


Perjantai, Syyskuu 28, 2018, 14:14 | Ei kommentteja »

Onnellisuuden tavoittelu on länsimaisen kulttuurin pakkomielle. Kaikki uskonnot ja filosofiset suuntaukset ottavat siihen kantaa tavalla tai toisella ja katsovat asiakseen kertoa meille, miten onni saavutetaan, joko tässä elämässä tai tuonpuoleisessa. Entä jos sitä ei saavuta? Onko silloin epäonnistunut ihmisenä?



Blogin kirjoittajat
ovat Oma huone -työryhmän jäseniä ja kertovat huomioitaan sivuston aihepiireistä ja vähän muustakin maailmanmenosta, välillä kieli poskessa ja välillä tiukasti keskellä suuta, joskus silmälasit vinossa ja kukkahattu kireällä muttei koskaan pahaa tarkoittaen.
Tuulia on viisikymppinen tyhjän pesän hautoja, joka yrittää ymmärtää ajan kulumista ja päästä sinuiksi ikääntyvän itsensä ja maailman kanssa.
Hannele Koo, viisikymmentä ja risat, kiinnittää huomiota havaitsemiinsa ikäsyrjiviin käytäntöihin, mutta on siitä huolimatta aidosti hellä ja kiltti humanisti. Ainakin useimmiten.
Vastatuuleen huutelija ihmettelee, äimistelee ja ärsyyntyy, kysyy mieluummin kuin vastaa eikä halua olla valju keskitien kulkija (vaikka todellisuudessa onkin).
(c)2018, Kaikki oikeudet pidätetään