Mihin tunteita tarvitaan?

Luuletko olevasi järki-ihminen, jota tunteet eivät heittele? Vai tuntuuko kenties, että tunteilla on sinuun liikaakin valtaa? Niin tai näin, ilman tunteita et tulisi toimeen.
Välillä tuntuu, että tunteista on vain haittaa. Ilman tunteita elämä olisi selkeämpää. Kun mieliala ei ailahtelisi, voisi keskittyä olennaiseen.

Niin se ei kuitenkaan ole. Ilman tunteita ei elämästä tulisi mitään. Esimerkiksi päätöksentekotilanteessa jäisimme pähkäilemään faktojen kanssa loputtomiin emmekä saisi mitättömintäkään asiaa päätettyä. Seisoisimme ikuisuuksia kaupan myslihyllyn edessä pakkausten tuoteselosteita vertaillen, isommista päätöksistä puhumattakaan.

Tunteilla on tärkeä merkitys päätöksenteossa. Vaikka löydämmekin päätöksillemme järkeen perustuvan selityksen yleensä varsin helposti, todellisuudessa päätösten takana on usein tunne. Tunteiden antamat tiedostamattomat vihjeet ohjaavat päätöksentekoa ennen kuin tietoinen ajattelu ehtii mukaan. Ajattelun tehtäväksi jää enää keksiä selitys sille, miksi päätimme niin kuin päätimme.

Tunteet ohjaavat käyttäytymistämme ihan koko ajan, silloinkin kun emme havaitse itsessämme minkäänlaista tunnetta. Itse asiassa tulemme tietoisiksi tunteistamme vain, kun ne ovat riittävän voimakkaita. Muulloin ne ohjaavat meitä taustalla ja tietoisuutemme ulkopuolella.
Tunteet ovat yleismaailmallisia

Vaikka tunteet tuntuvat henkilökohtaisilta ja yksilöllisiltä, ne ovat lajinkehityksessä muokkautuneita, biologisiin järjestelmiin perustuvia automaattisia prosesseja, jotka ovat kaikille yhteisiä.

Aivot tuottavat tunteita samanlaisten lainalaisuuksien mukaan kuin ne ohjaavat vaikkapa käsien tai jalkojen liikettä. Tunteet eivät siis synny sattumanvaraisesti tai eri ihmisillä eri tavalla, vaan ne ovat järjestelmällisiä aivojen ja kehon prosesseja, jotka ovat mitattavissa ja tutkittavissa siinä missä muutkin mielen tai kehon toiminnot.

Perustunteet – viha, pelko, inho, ilo, suru ja hämmästys – ovat yleismaailmallisia, ja niitä koetaan ja ilmaistaan samalla tavalla kaikkialla, pieniä kulttuurisidonnaisia eroja lukuun ottamatta. Ihmiset myös tuntevat tunteet kehossaan suunnilleen samassa paikassa. Esimerkiksi inho tuntuu suun ja vatsan alueella, mikä onkin loogista: inhon tehtävänä on ollut ohjata meitä välttämään pilaantunutta ruokaa ja muita taudinaiheuttajia.
Miten tunteet syntyvät?

Olemme tottuneet ajattelemaan, että tunne saa aikaan kehollisia reaktioita ja tuntemuksia. Kun pelästymme, sydän alkaa hakata ja kädet hikoavat. Todellisuudessa tapahtuu kuitenkin niin, että sydämen syke tihenee, verenpaine nousee ja kädet hikoavat jo ennen kuin pystymme havaitsemaan, että kyse on pelästymisestä. Fysiologinen reaktio tulee ensin, ja vasta sen jälkeen tulkintamme siitä, mikä sen aiheutti.

Se, mitä arkikielessä kutsumme tunteeksi, on vain osa tapahtumaketjua. Aluksi kehossa viriää automaattinen, biologisesti määräytynyt reaktio, ja jos se on riittävän voimakas noustakseen tietoisuuteemme, syntyy tulkinta tuosta reaktiosta, tunnekokemus.

Tietoinen tunnekokemus, se tunteeksi kutsumamme, on mielen reaktio kehon sisäisiin tapahtumiin. Se on tunneprosessin viimeinen vaihe, prosessin lopputuloksen tiedostamista. Suurin osa tunteen tehtävästä on siinä vaiheessa jo suoritettu.

Tunnereaktioita syntyy sekä ulkoisista että sisäisistä ärsykkeistä. Ulkoinen ärsyke voi olla vaikka se, mitä joku toinen ihminen sanoo. Sisäisiä ärsykkeitä ovat omat ajatuksemme, mielikuvamme ja muistomme. Kehomme reagoi ärsykkeisiin automaattisesti.
Tunnereaktion jälkeen tapahtuu siis tunteen tiedostaminen, tunnekokemus. Sen tehtävänä on herättää tietoinen ajattelumme, jotta voimme ratkaista monimutkaisempia ongelmia kuin mihin automaattiset tunnereaktiot kykenevät.

Vaikka tunteet syntyvät automaattisesti aivoissa, niiden syntyminen ja voimakkuus riippuvat tilanteesta ja yksilöllisestä temperamentista. Temperamentti vaikuttaa sekä herkkyyteen kokea tunteita että tapaan ilmaista niitä. Toisten hermosto reagoi herkemmin kuin toisten, ja toiset ilmaisevat itseään intensiivisemmin kuin toiset.
Mihin tunteita tarvitaan?

Aivot eivät pysty käsittelemään kaikkea sitä valtaisaa tietomäärää, jota aistit niille jatkuvana virtana syöttävät. Vain murto-osa tiedosta valikoituu tarkempaan käsittelyyn. Siihen tarvitaan tunteita: tunnemekanismit rekisteröivät ympäristön tapahtumia ja valikoivat tietovirrasta automaattisesti ne, joilla on meille merkitystä.

Tunteiden tarkoituksena on suunnata huomiomme sinne, missä tapahtuu meidän kannaltamme jotain tärkeää, ja valmistaa meidät kohtaamaan tuo tapahtuma. Jotta kehomme toimisi kohtaamistilanteessa tarkoituksenmukaisesti, tunteet valmistelevat sitä säätelemällä muun muassa verenkiertoa, autonomista hermostoa ja umpieritysjärjestelmää. Niinpä esimerkiksi pelko saa elimistön hälytystilaan ja valmistaa kohtaamaan vaaran: taistelemaan tai pakenemaan. Esihistoriallisena aikana pelkoreaktio oli edellytys hengissä säilymiselle.

Tunteet tehostavat toimintaa erityisesti tilanteissa, joihin liittyy jokin uhka. Ne pystyvät vaikuttamaan käyttäytymiseemme salamannopeasti, paljon ennen kuin ehdimme käsitellä tilannetta tietoisesti. Tunnereaktiot varmistavat, että uhkaavassa tilanteessa reagoimme automaattisesti emmekä jää jahkailemaan päättämättöminä ja altistu vaaralle.
Koska kyseessä on evoluution muokkaama mekanismi, se on syntynyt aivan toisenlaisessa maailmassa kuin nykyinen. Enää meidän ei tarvitse pelätä villipetoja eikä reagoida jokaiseen rasahdukseen, mutta kehomme ei sitä tiedä. Se tuottaa samoja reaktioita täysin vaarattomissakin tilanteissa ja saa sydämen hakkaamaan villisti vaikkapa treffeillä tai esitelmää pitäessämme. Aivot tekevät arviointivirheitä ja liioittelevat riskejä ja uhkia, koska se on lisännyt hengissä säilymisen mahdollisuuksia.
Tunteiden kuvaaminen sanallisesti on vaikeaa

Tietoisuus ja ajattelu perustuvat suurelta osin kieleen. Kieli ja kielellinen viestintä ovat syntyneet lajinkehityksessä varsin myöhään. Siksi niihin liittyvät aivotoiminnat tapahtuvat myöhään kehittyneissä aivojen osissa, lähinnä aivokuorella. Tunnemekanismit sen sijaan sijaitsevat aivojen vanhoissa syvissä rakenteissa. Vaikka aivojen eri osat ovat yhteydessä toisiinsa, monet syvien aivorakenteiden toiminnat ovat sellaisia, ettemme kykene käsittelemään niitä tietoisesti emmekä varsinkaan kieleen liittyvien, paljon myöhemmin kehittyneiden mekanismien avulla. Siksi tunteita on vaikea kuvailla sanoin.

Tunteistaan kannattaa silti puhua tai kirjoittaa mahdollisimman paljon. Kun tunteita yrittää muotoilla sanoiksi, niitä joutuu pohtimaan ja analysoimaan tavalla, jota ei muuten tekisi. Sillä lailla ne tulevat tutuiksi ja ymmärrettäviksi ja niitä on myös helpompi säädellä.

Kukaan ei silti pysty kontrolloimaan tunteitaan täydellisesti. Helpoimmin tunteisiin voi vaikuttaa ennakolta: valikoimalla kohtaamansa ihmiset, tilanteet ja ympäristöt mahdollisuuksien mukaan niin, etteivät ne aiheuta tunteita, joita ei halua kokea.

Lähteet:

Takaisin minä-sivulle.


(c)2018, Kaikki oikeudet pidätetään